JÄÄPALLON TARINA



Helsingin Ponnistus
Helsingin Ponnistus
Norja
Norja
Suomi
Suomi

KTP
KTP
Helsingin Ponnistus
Helsingin Ponnistus
Warkauden Urheilijat
Warkauden Urheilijat
Wiipurin Sudet
Wiipurin Sudet
Kemin Lyseo
Kemin Lyseo

Veikko Niemikorpi
Veikko Niemikorpi
Algoth Niska
Algoth Niska

Jääpallon kaltaisia pelejä on pelattu tuhansien vuosien ajan.


Ensimmäiset merkit muinaisesta "jääpallosta" ovat egyptiläisissä hautapiirroksissa Beni Hasanissa, Minian lähistöllä. On epäselvää onko peliväline ollut pallo vai ympyrän muotoinen, mutta esimerkiksi mailojen muoto on samanlainen kuin nykyäänkin jääpallossa.

Keskiajalla Euroopan pohjoisissa osissa pelattiin lukuisia pallopelejä. Islantilaisissa legendoissa ja kansantaruissa esiintyy knattleikr-niminen peli, jonka uskotaan levinneen islantilaisten uudisasukkaiden mukana Britteinsaarille. Knattleikrillä on monia yhtäläisyyksiä perinteisiin myöhemmin saarilla pelattaviin peleihin kuten irlantilaisten hurlingiin, skottien shintyyn ja walesiläisten bandyyn eli jääpalloon, joiden uskotaan polveutuneen samasta esi-isästä, luultavasti paganicasta. Irlantilaisissa taruissa esiintyy useita sankareita, jotka esittelevät taitojaan hurlingissa. Skotlannissa kuningas Aleksanteri I:n (1078-1124) kerrotaan pelanneen shintyä.

Vanhimmat todisteet jääpallosta jääpallona ovat 1200-luvulta peräisin olevissa Canterburyn katedraalin ikkunamaalauksissa, joissa kuvataan toisessa kädessään käyrää mailaa ja toisessa palloa pitelevä poika.

Myös kymrien tiedetään pelanneen lajia nimellä bando, joka tulee germaanisesta käyrää mailaa tai keppiä merkitsevästä sanasta bandja. Walesissa on museossa näytteillä joitakin muinaisia bando-mailoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin nykyiset jääpallomailat. Sekä hurlingia, shintyä ja bandya pelattiin sekä ruoholla että jäällä, mutta ilmastollisten seikkojen vuoksi nurmikolla pelattu versio oli suositumpi.

Muita Euroopan historiallisia mailoilla pelattuja jääpallon kaltaisia pallopelejä olivat Alankomaitten jäällä pelattava kolv 1500- ja 1600-luvuilla. Kolv ei kuitenkaan ollut joukkuepeli, vaan muistutti enemmänkin golfia. Venäjällä pelattuja pelejä olivat muun muassa julas, kotol ja kubar.

Aiemmin termit "bandy" ja "hockey" merkitsivät samaa asiaa, mutta nykypäivään tultaessa jää- ja ruohoversiot ovat eriytyneet toisistaan. Bandya eli jääpalloa pelataan jäällä ja hockeya eli maahockeya ruohokentällä.

Myöhemmin pohjoisamerikkalaiset kehittivät lajin pohjalta oman versionsa, jossa pelaajien määrä puolitettiin ja kenttää sekä maaleja pienennettiin. Tämän pohjalta syntyi jääkiekko.


Suomen jääpallohistoria

Suomeen jääpallo tuli Pietarista 1890-luvun lopussa ja vankimmin se juurtui Viipuriin. Lajin toi Suomeen viipurilainen kauppias ja Viborgs Skridskoklubbin puheenjohtaja Otto Wächter, joka oli tutustunut peliin liikematkoillaan Pietarissa.

Helsingissä järjestettiin vuonna 1907 monen lajin yhteiset talvikisat, jonka yhteydessä pelattiin bandyturnaus, jossa oli myös ruotsalaisia ja pietarilaisia joukkueita. Kisojen jälkeen lajin parissa toimineet vakuuttuivat kansallisen lajiliiton perustamisen tarpeesta ja toukokuussa 1907 perustettiin Suomen Palloliitto, jonka piiriin kuului bandyn lisäksi kesälajina jalkapallo. Palloliitto järjesti ensimmäisen Suomen mestaruusturnauksen vuonna 1908. Kaikki turnauksen ottelut pelattiin Helsingin edustalla meren jäällä. Myöhemmin samana kesänä Suomen mestaruudesta pelattiin myös jalkapallossa ja vesipallossa, joten jääpallolle kuuluu kunnia Suomen vanhimmasta palloilulajien SM-kilpailusta.

Suomessa ei 1910-luvulla vielä kanadalaista jäähockeyta harrastettu, mutta terminologinen ristiriita oli olemassa, sillä sanojen bandy ja jäähockey välillä ei vielä ollut juurikaan eroa. Suomalaiskansallisessa hengessä ulkomailta peräisin olevat termit bandy ja hockey eivät enää kelvanneet. 1910-luvulla Suomen Urheilulehti alkoi käyttää bandystä nimitystä jääpallo, ja jäähockeyn nimeksi kehitettiin jääkiekko.

Ensimmäisiä SM-kilpailuja hallitsivat helsinkiläiset ja viipurilaiset seurat. Laji levisi kuitenkin nopeasti ympäri maata ja Vaasassa jääpalloiltiin jo vuonna 1908 ja Tampereella vuotta myöhemmin. Pian mukaan tulivat myös Hanko, Oulu, Tammisaari, Lappeenranta ja Sortavala. Kesti kuitenkin vuoteen 1935 ennen kuin Helsingin tai Viipurin ulkopuolelta tullut seura voitti mestaruuden, kun Porvoon Akilles voitti mestaruuden. Suomalaisen jääpalloilun pääkaupunki 1910-1930-luvuilla oli Viipuri. Ajan kuuluisin seura oli Viipurin Sudet, joka voitti 14 kertaa Suomen mestaruuden.

Lajin kadotessa Keski-Euroopasta pidettiin 1909 kansainvälinen kongressi lajin harrastajamaiden kesken, jossa päätettiin perustaa pohjoismainen liitto. Jäseniksi ilmoittautuivat Ruotsi, Suomi, Norja, Tanska ja Venäjä. Liiton toiminta kuitenkin hiipui pian, sillä ensimmäisen maailmansodan takia Venäjä eristäytyi muusta maailmasta ja Suomi ja Ruotsi olivat ainoat jotka jäivät pelaamaan lajia huipputasolla. Ensimmäisen maaottelunsa maat pelasivat helmikuussa 1919 Helsingin talvikisojen yhteydessä. Historiallisen ottelun voitti Suomi maalein 4-1. Ottelua seurasi 6 000 katsojaa, heidän joukossaan valtionhoitaja Mannerheim.

Jääpallon suosio on Suomessa ollut huipussaan 1950-luvulla, jolloin muun muassa tehtiin sen aikainen yleisöennätys suomalaisissa palloilusarjoissa, kun vuoden 1957 SM-sarjassa Oulun Palloseuran ja Lappeenrannan Veiterän välistä ottelua seurasi 6 444 katsojaa.

1970-luvulla jääpalloväki tunsi olonsa syrjityksi Suomen Palloliiton alaisuudessa ja vuonna 1972 jaosto erosi itsenäiseksi järjestöksi, Suomen Jääpalloliitoksi. 1970-luvulla Suomessa kasvoi myös jääkiekon suosio halleihin siirtymisen myötä. Suomessa jääpallo on kuitenkin säilynyt sitkeästi elinvoimaisena. Jääpalloilijoiden olosuhteita ovat kohentaneet vain tekojääradat, joista Suomeen valmistui ensimmäisenä Oulunkylän tekojäärata vuonna 1977.

Olisiko nyt aika Areenalle?


Helsinki

HIFK

Kun HIFK:ssa alettiin pelata jääpalloa 1907, sekä laji että pelaajat olivat kovin eri näköisiä kuin nykyään. Yhdenmukaisista varusteista ei juuri voinut puhua. Pelipaitoja ei oikeastaan ollut, vaan sopivaan arkipaidan rinnukseen ommeltiin seuran tunnus, nelisakarainen tähti. Peliä pelattiin arkivaatteissa, jotka tuona aikana olivat esimerkiksi puuvilla- tai sarkahousut ja asiaankuuluva pikkutakki tai paita. Päässä ei keikkunut suojaava kypärä, vaan arkilätsä tai pipo. Maalivahdilla ei polvisuojien lisäksi ollut sen kummempaa varustusta. Nämä polvisuojat ovat säilyttäneet paljon alkuperäisestä muodostaan aina nykypäiviin saakka. Kummallista kyllä, kuvissa maalivahti poseetaa usein mailan kera!

HIFK:n jääpallojoukkue osallistui SM-sarjaan ensimmäisen kerran 1908. Tuolloin ei puhuttu jääpallosta tai bandystä, vaan hockeysta. Jo tuona ensimmäisenä vuonna SM-sarjassa HIFK:n joukkue selvisi loppuotteluun, mutta hävisi sen Polyteknikkojen urheiluseuralle 8-3. Seuran varhaiset vuodet luonnonjäillä ovat jääpallossa seuran historian menestyksekkäimmät. Mestaruuksia voitettiin peräkkäin kaikkiaan neljä kappaletta vuosina 1910, 1911, 1912, ja 1913. Tämä todistaa jääpallon saaneen seurassa hyvän alun. Myös himmeämpiä miteleja siunaantui seuralle tasaiseen tahtiin. Vuoden 1913 mestaruuden jälkeen kirkkainta mitalia saatiin kuitenkin odottaa aika pitkään. On huomattava, että näinä varhaisina vuosina mestaruudesta pelattiin turnauksessa, ei nykymuotoa muistuttavassa kauden mittaisessa sarjassa.

HIFK on aina tunnettu joukkueena, jossa on pelannut voimakkaita persoonallisuuksia. Nämä henkilöt ovat tehneet työtä seuran eteen omalla vahvalla henkilökohtaisella panoksellaan. Alkuaikojen hahmo oli Viking Hulldén, joka oli hakenut jääpallotietoa maan rajojen ulkopuolelta. Hulldén menehtyi traagisesti 1913 ajettuaan jääpurjehdusreissulla sulaan. Liekö enteellistä, että seuraavaa mestaruutta saatiin odottaa kauan? Myös muita tunnettuja henkilöitä pelasi tuolloin HIFK:ssa. Yksi heistä oli Algoth Niska, joka hankki kieltolain aikana aivan toisenlaista kuuluisuutta.


KULOSAAREN VESTA


Seura perustettiin vuonna 1926 nimellä Brändö Idrottsförening. Seuraavana vuonna 1927 perustettiin BIF:n jääpallojaosto, vuotta pidetään myös Vestan perustamisvuotena.

Vuonna 1935 jääpallojaosto irtautui Brändö Idrottsföreningistä ja perusti uuden uuden seuran, Vestan, joka jatkoi Brändö IF:n jääpallotoimintaa. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin entinen juoksija Rolf Berner.

Vuonna 1938 Vesta saavutti Suomen Palloliiton Helsingin piirin jääpallomestaruuden IV luokassa. Vestan jääpalloilijoiden pelipaitoina olivat Suomen armeijan vanhat harmaat villapaidat aina 1950-luvulle saakka.

1940-luvun lopulla Vesta pelasi maakuntasarjaa ja nousi Suomensarjaan kaudella 1950 voitettuaan ratkaisevassa ottelussa Hyvinkäällä Hyvinkään Palloseuran 5-3. Vestan ensimmäinen taival Suomensarjassa kesti kaksi kautta. Kaudella 1951 se sijoittui etelälohkossa toiseksi viimeiselle sijalle ja 1952 se jäi lohkon viimeiseksi ja putosi takaisin maakuntasarjaan.             Vesta pelasi tämän jälkeen tuloksettomia SM-karsintoja vielä vuosina 1986, 1987 ja 1995.

Kaudella 1996-1997 Vestan pitkään tavoittelema liiganousu vihdoin toteutui. Vesta voitti jääpallon I divisioonan ja sijoittui sen jälkeen Bandyliigan karsintasarjassa kolmanneksi Veiterän ja Oulun Palloseuran jälkeen, mikä merkitsi Vestan nousua ensimmäistä kertaa Suomen korkeimmalle sarjatasolle.                                                                                                    

Vestan ensimmäinen Bandyliigakausi 1997-1998, sujui sarjanousijalta varsin mallikkaasti; se sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja selviytyi kahdeksan parhaan joukkueen valioliigaan. Vestan lopullinen sijoitus oli yhdeksäs, kun se hävisi pudotuspelikarsinnoissa paikallisvastustaja Botnialle.              Seuraavana kautena 1998-1999 Vesta oli sarjan 11. Seuraavan kauden Bandyliigasta seura vetäytyi. Uudelleen Bandyliigassa se pelasi taas kaudella 2000-2001, sen sijoitus oli kymmenes. Seuraava kausi 2001-2002 toi 12. sijan


BOTNIA 69

Botnia-69 on helsinkiläinen jääpalloseura, joka pelaa Bandyliigassa. Botnia on voittanut jääpallon Suomen mestaruuden neljä kertaa. Sen menestynein aikakausi on ollut vuodesta 1989 vuoteen 1998, jolloin se oli mitaleilla yhdeksänä kautena. Suomen mestaruuden Botnia voitti vuosina 1989, 1992, 1997 ja 2016, SM-hopeaa se sai vuosina 1990, 1991, 1993 ja 1998, sekä SM-pronssia vuosina 1995 ja 1996. Seura tekee myös vahvaa juniorityötä. Seuran pitkäaikaisena puheenjohtajana vuodesta 1972 lähtien toimi oululaislähtöinen Pekka Anttinen.